tiistai 27. marraskuuta 2012

Ohjaaminen on uskaltamista

Ilmoittauduin mukaan ohjaustyönkurssille. Ennen kurssia jännitti tosi paljon. Mitä jos mä en osaakaan ohjata tai mitä jos oon ihan huono?  Viikonloppukurssin alkaessa perhosia leijaili vatsassa.

Perjantaina koittikin ohjaustyönkurssin ensimmäinen päivä. Meitä oli mukana pieni joukko nuorista ihan aikuisiinkin asti. Tutustuttiin ja käytiin läpi miksi jokainen oli tullut kurssille. Perjantaina käytiin läpi teoriaa. Tietoa tuli paljon ja jaan tässä muutaman. Itsellä jäi mieleen se, että ohjaamiseen tulee suhtautua kuin olisi leikkiin lähdössä, koulun kaltainen suorittaminen on ohjauksen vihollinen. Halu olla fiksu voi olla jopa huono asia. Jokaiseen näytelmäään kuuluu  pääaihe, johon koko näytelmä rakentuu. Tärkeintä on uskoa itseensä ja siihen mitä tekee.

Lauantaina oli sitten oman ohjauksen aika. Jokainen sai tilannemonisteen, jossa oli kysymyksiä ja henkilöiden välisiä tietoja, jotka tulisi saada selville. Tehtävänä oli luoda siis tilanne, jonka ehtona oli, että sai puhua vain joo ja ei- sanoilla. Yllätyin miten nopeasti sain idean päähäni. Lisäksi oli kiehtovaa nähdä muitten ohjauksia ja päästä itse näyttelemään niissä. Sitten koitti oman vuoro ja itseasissa tykkäsin. Ohjaaminen oli tosi kivaa. Ohjausten jälkeen niistä puhuttiin ja saatettiin kokeilla jotain uutta. Päivän aikana ideoitiin myös toiset ohjaukset tällä kertaa mukana oli teksti. Itse ajattelin, että onkohan mun idea samanlainen kuin muilla, että ovatko muut kehittellet jotain samaa. Oli jännää huomata, että kaikkien ideat olivat ihan erilaiset ja siltikin kyseessä oli sama tekstipätkä. Eniten päivästä jäi mieleen se, että pelkkä tilanne ei riitä taustalle tarvitaan toimintaa. Näyttelijöiden pitää miltein kokoajan tehdä jotain.

Sunnuntaina katseltiin loppuun vielä tekstiohjaukset ja alettiin lukemaan Niskavuoren Nuori Emäntä- näytelmää. Näytelmästä tulikin läksyksi valita itseä kiinnostava lyhyt kohtaus n. 6 repliikkiä ja antaa kohtaukselle nimi ja aihe. Tehdä siis tilanne, jossa on paljon sisältöä tekstin alla.

Viikonloppu oli  antoisa. Ohjaamisesta oppi paljon uutta eniten oman ohjauksen kautta. Ohjaaminen ei ole haudanvakavaa puuhaa, vaan päättämistä ja vuorovaikutusta näyttelijöiden kanssa ja uskaltamista.



- Jasmin Molin

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

On nähtävä rohkeita unia.

Syksy on lähtenyt tohinalla käyntiin. Kutsu Kanadan Malkosaarille Sointulaan on herättänyt suuren innostuksen taistella yhteisen päämäärän puolesta. Syyskuussa 2013 Masalan nuorisoteatterin Sointula porukka suuntaa nokkansa kohti Malkosaaria esittämään Sointula näytelmää.

Kuvat: Lotta Huitti
Työryhmä on kokoontunut jo syksyn aikana muutamaan otteeseen miettimään, miten saamme matkan
toteutettua. Luovuuttaa sekä innostusta on ilmassa, joten ideat improvisaatio- ja bändikeikoista sekä
tapahtumien järjestämisestä saa ryhmähengen taas heräämään.

Kesän Sointula-teatterin viimeisen esityksen jälkeen tunnelma oli haikea, vaikka taustalla oli tietoisuus siitä, että pääsemme taas tekemään yhdessä ja jakamaan teatterin ihmeellisen maailman muille. Pienen tauon jälkeen, kun ryhmä oli taas koossa, heräsi yhdessä tekemisen riemu. Meillä on yhteinen päämäärä ja yhdessä me aiomme sen toteuttaa.

On ollut ihanaa taas kokoontua tuttujen ihmisten pariin. Päivät, jolloin tiedetään että illalla taas kokoonnutaan harjoittelemaan bändin kanssa, ollaan intopinkeenä ja odotetaan iltaa ja sitä, että saa taas tehdä yhdessä ja luoda yhdessä.

On ihanaa huomata, että uskaltaa nähdä rohkeita unia!

- Sara Vehviläinen

Kuvat: Lotta Huitti




Kuvat: Lotta Huitti

perjantai 9. marraskuuta 2012

Hyvin purettu on kokonaan tehty


”Meil on tänään purku”, ilmoitti poikamme aamusella jumppakassia pakatessaan. Plari, läpäri ja
nyt purku. Kaltaiselleni käsityöihmiselle purku on tietysti tuttu käsite. Juuri nyt se tuo mieleen
Kansakuntien vaiheet –kirjasarjan taakse piilottamani hataran virkkuutyön. Vaan mitäpä puretaan
tänään Masalan nuorisoteatterin tiloissa?

Tätä kirjoittaessani teatteritalossa puretaan jotakin, jonka kasaaminen on vienyt nelisen vuotta ja
jonka hiomiseen on kuluvana syksynä käytetty 175 tuntia. Arvaan, että Valkoisen Hirven hallitseman
kansallispuiston puut vapautetaan ripustuksistaan ja kannetaan pihamaalle. Ainakin neljä kättä
tarvitaan taittelemaan lappilaisena metsänpohjana maannut pressu. Esiintymislava kiikutetaan
tarvikevarastoon, ja joku tarkan käden jälkeläinen saa irrottaa äänentoiston namiskat ja kääräistä
letkut nätille rullalle.

Puolalainen kirjailija Olga Tokarczuk vertaa kirjassaan Päivän talo, yön talo toisiinsa tiivistä
yhteisöä ja talojen kattoja. Katot suojaavat hänen mukaansa ihmistä maailman teräväkärkiseltä
äärettömyydeltä. Meille tutun teatteritalon peltikatteen alla kädenjälkeläiset ovat saaneet kasvaa
yhteen ja yksilöiksi. Turvallisessa tilassa voi kuohua, ryöpytä ja vetäytyä.

Siispä aavistan, että tänään puretaan myös patoja. Puretaan haikeutta Valkoisen Hirven kauden
päättymisestä ja kiukkua tiiviin teatterielämän aikana kasautuneista koulutöistä. Silti vahvimpana
purkautuu varmasti ilo siitä, millaisen jäljen jättävät osaavat kädet. Yhdessä rakennettu on tänään
yhdessä purettu. Tila on tyhjä. Tervetuloa Kaaos!

7.11.2012 Jaana Lindfors

perjantai 2. marraskuuta 2012

Ohjaustyönkurssille!


Vielä on muutama paikka jäljellä ohjaustyönkurssilla. Kurssi pidetään kahtena viikonloppuna 16.-18.11. sekä 30.11.-2.12.2012.

Ohjaajantyönkurssilla on tarkoitus saada mielikuvitus liikkeelle ja testailla sitä miten ohjaajan mielikuva muuttuu konkreettisiksi tilanteiksi ja toiminnaksi näyttämöllä. Harjoittelemme tapaa, jolla ohjaaja tekee itsensä ymmärretyksi näyttelijöille ja pohdimme ohjaussuunnitelman tekemistä valmiin näytelmätekstin pohjalta. Kurssille osallistujien ei tarvitse tietää ohjaamisesta mitään. Kurssin vetää Tuomo Aitta.

Kurssi on tarkoitettu yhdistyksen jäsenille; aktiivisille ryhmäläisille sekä jo hieman varttuneemmallekin väelle.

Ilmoittaudu Hannele Tuomiselle 12.11. mennessä (hannele.tuominen(at)kirkkonummi.fi). Olethan nopea, paikkoja on siis todellakin enää muutama.




.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Syyskokous säpinää


Jopas jotain! Täällähän on tosi paljon porukkaa!
Voisi jopa sanoa, että tässä syyskokouksessa oli ennätysmäisen paljon osallistujia. Peräti 18 yhteensä. Ja niin nuoria! 







Vuonna 2013 puheenjohtajana jatkaa Kaisa Honkonen-Ratinen, hallituksen jäseniksi valittiin Siiri Karjula, Pertti Huuskonen, Inka Virtanen, Tuomo Aitta ja Sami Harjula. Varajäseniksi valittiin Julia Palmu, Maija Huuskonen ja Emilia Toivonen. 


Siirin ja Samin tavallinen edustuskuva...              ja teatterimaisempi edustuskuva. 

Tulevia menestyksiä odotellen!

Minerva Peijari 
(varajäsen, hallituksen jäsen vuodesta 2007)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Tunnelmat Valkoisen hirven enskarista!

Ihana olo enskarin jälkeen!

Kaikki ovat jännittyneitä, kun kiireessä käymme vuorotellen meikkaamassa ja lavalla tarkistamassa yksityiskohtia. Puoli viiden jälkeen Ihanat buffaherkut ovat jo ilmestyneet studioon,
maskeeraushuone on täynnä kädenjälkeläisiä ja joku kiertää etsimässä seuraavaa lavalle. Eri ihmisiä huudetaan sinne tänne. Kaksi tuntia kuluu nopeasti. Käyn vessassa monta kertaa ja vien hunajaa ja
kurkkupastilleja taakse. "Laitetaan tänne paljon vesipulloja", joku sanoo

Puoli seitsemän Kädenjälki kokoontuu saliin. Rikkinäinen puhelin auttaa, ettei tarvi vain istua. Sitten lähtee Ba, epämääräisessä piirissä huutelemme sanaa toisillemme, ja sen jälkeen keskitymme
Nimi-väri-maa-pelillä. Annamme toisillemme onnenpotkut ja menemme rooleihin: En ole minä,
vaan roolihenkilöni. Sitten kulisseihin. Kohta yleisö tulee, apua!



Monen pitkän minuutin jälkeen, salista kuuluu tervetulotoivotukset ja pyyntö puhelimien sulkemisesta. Valot sammuu. Tätä ollaan odotettu pari vuotta.

Lavalla kaikki jännitys katoaa. Aina kun lähtee lavalta, olo on innostunut. Näytämme toisillemme peukkuja joka kohdan jälkeen, "hyvin meni". Väliajalla tuntuu, että eka puoliaika meni hirveän nopeasti. Lavalla olo on ihanaa, mutta kaikkein parasta oli mielestäni, kun viimeisen kohtauksen jälkeen kävelee ulos, ja kiljuu ystävien kanssa. Esitys meni aivan kaikilla todella hyvin!

Kaikki halailevat toisiaan. Alkaa melkein itkettää. Lauri sanoo ihania sanoja. Kiitos, kiitos Kaikki Kaikki Kaikki!

Siiri Vilkko

P.S. Katsotaan sitten, miten tiistaina....



Syyskokous 28.10.2012 klo 18

Tervehdys!

Masalan nuorisoteatterin kannatus ry:n syyskokous pidetään sunnuntaina 28.10. klo 18 Ljusdalassa. Agendalla mm. ensi vuoden hallituksen valinta.

Kaikki jäsenet tervetuloa!

Ennen kokousta on Ljusdalan päänäyttämöllä Kädenjäljen esitys Valkoinen hirvi klo 15.


Valkoinen hirvi
Sydänsuruista kärsivä Olivia on Lapissa vaeltamassa vanhempiensa kanssa. Vanhemmat rikkovat tietämättään metsän sääntöjä jä päätyvät poroiksi Valkoisen hirven, metsän hengen tokkaan.

Yksin harhaileva Olivia törmää hirveä metsästäviin Hukan tyttäriin ja päätyy palvelijaksi erikoisen Hukan Isännän perheeseen. Hukat käyttävät Oliviaa syöttinä ja Valkoinen  hirvi saadaankin näyttäytymään, mutta harhalaukaus haavoittaa kuolettavasti vanhinta tytärtä Leonaa. Silloin Valkoinen hirvi paljastaa todellisen olemuksensa ja aiheuttaa valtavan järistyksen koko Hukan perheessä. Rakkauden, elämän ja kuoleman kysymykset vaativatkin viipymättä vastauksia.

Perhe repeää kahtia ja Olivia pakenee Valkoisen hirven kanssa. Mutta voiko ihminen halutessaan unohtaa vanhan elämänsä ja muuttua osaksi luontoa?

Valkoinen hirvi on komediallinen seikkailu ja Kädenjälki-ryhmän ensimmäinen kokoillan esitys.

Lisätietoja linkin takaa

tiistai 9. lokakuuta 2012

Karkkia ja kahvia

Oli pimenevä, sateinen syysilta. Viisi väsynyttä hallitusjäsentä haki suojaa Ljusdalan pienestä salista. Kahvi höyrysi kupeissa. Yleensä meitä on enemmän, mutta syksy tuo muutoksia mukanaan.

Lauri ja Inka kertoivat Valkoisen hirven edistymisestä. Jännitys oli käsinkosketeltava kun Lauri paljasti, että loppua ei vielä ole lyöty lukkoon. Karkit onneksi lievittivät sydämen pamppailua makeudellaan.
Toinen jännitysmomentti koettiin syyskokouksessa esitettävää budjettia tarkasteltaessa. Mitä huikeita summia! Tosin aivan paikallaan, Sointula2013 ei ole mikään pieni projekti ja siihen on syytä varautua ajoissa.
Tuomo söi toista muffinssiaan Kaisan selostaessa kurssien tilannetta. Ilmeisesti ilmottautuneita on tarpeeksi molemmissa, jotta kurssit saadaan toteutettua ja vielä mahtuu muutama lisää mukaan.

Kahvikuppien tyhjentyessä tuli käsiteltyä myös joulujuhlat, peltokaava ja KOM-teatterin retki. Ulkona oli jo aivan pimeää. Kun asialista oli käsitelty, kalenterit sujahtivat laukkuihin, kahvikupit asettettiin tiskikoneeseen ja hallituslaiset kääriytyivät takkeihinsa. Ajatukset liisivät märän asvaltin yli tulevaan. Syyskokous saapuu. Ja sen mukana uusi hallitus.

- Minerva

maanantai 24. syyskuuta 2012

Muutos KOMin Karkkipäivän aikatauluihin

Impulta tuli hetki sitten tieto: tiistain 25.09. läpimeno on siirretty keskiviikolle.

Eli KOMIlle harjoitusläpimenoa voi mennä katsomaan keskiviikkona 25.09. ja torstaina 26.09.

Ryhmäläiset ilmoittautukaa ohjaajallenne, vanhat manulaiset ilmoittautukaa suoraan Impulle (immanuel.pax(at)masalannuorisoteatteri.net)

- Kaisa Honkonen-Ratinen

tiistai 18. syyskuuta 2012

Teatterilla tapahtuu



Masalan nuorisoteatterin kannatusyhdistyksen hallitus kokoontui viime viikolla Ljusdalaan miettimään mitä muuta hauskaa voisi syksyn ohjelmaan tehdä Kädenjäljen Valkoisen hirven esitysten lisäksi. Ideoita oli paljon ja osa päätettiin siirtää ensi vuodelle ihan resurssisyistä.


Kaikki nuorisoteatterilaiset ovat tervetulleita KOM-teatterin Karkkipäivä -esityksen läpimenoharjoituksiin ti 25. ja to 27. syyskuuta kello 19. Harjoitus kestää noin kaksi ja puoli tuntia. Jutussa mukana myös Masalan omaa väkeä. Lisätietoja osoitteessa www.kom-teatteri.fi. Ryhmäläiset voivat ilmoittaa osallistumisestaan ohjaajalle ja muut MaNulaiset voivat laittaa viestiä osoitteeseen immanuel.pax(at)masalannuorisoteatteri.net (muista mainita kumpana päivänä olet tulossa).

Ryhmäläisille ja yhdistyksen jäsenille tarjolle vielä tänä vuonna tulee ainakin valomieskurssi lauantaina 27.10. , jonka pitää Ljusdalan ylin valomestari Pax sekä Tuomon ja Hannelen ohjaustyönkurssi marraskuussa. Impun valomieskurssi on tarkoitettu kaikille teatterilaisille, jotka ovat kiinnostuneet valoista ja kokeilemaan kuinka tehdää hieno juttuja. Etukäteen ei tarvitse osata mitään. Ohjaustyönkurssin sisältö yms selvinnee pian ja siitä saa lisätietoa Hannelelta.

Ryhmien joulujuhla pidetään 2.12.12 klo 18 Ljusdalassa. Uusituuli hoitaa ohjelman koordinoinnin, mutta kaikille varmastikin löytyy tekemistä puuronkeitosta salin koristeluun. Pistäkää päivä jo kalenteriin, niin ei sitten unohdu.

Yhdistyksen toiminnan kannalta tärkeää on syyskokous, joka pidetään sunnuntaina 28.10.12 klo 18 Ljusdalassa. Ennen sitä on Valkoisen hirven esitys, joten mikäs sen parempaa, kuin katsoa ensin hyvä show ja jatkaa siitä ensin vuoden suunnittelua yhdessä tuumin.

Mukavaa alkusyksyä kaikille ja nähdään teatterilla!

- Kaisa Honkonen-Ratinen


tiistai 4. syyskuuta 2012

30.8-1.9 Yö kummituskartanossa

Kädenjälki vietti yön Ljusdalassa, juuri silloin, kun kesä vaihtui syksyksi ja taivaalle nousi täysikuu!
Illalla saavuimme kuuden maissa teatterille. Ehdittiin vetää improa ja puhua Valkoisesta hirvestä.
Siinä varttia yli kahdeksan lähdimme metsään, katsomaan, miltä tuntuu kun pimeys laskeutuu.
Sanaakaan emme sanoneet koko sinä aikana, kun kiertelimme Masalan metsissä. Lopuksi "löysimme tiemme kuunvalaisemaan Egyptiin", kuten Lauri sanoi, eli pellolle pyramidinmuotoisen Actian taakse.Tunnelma oli upea, ja monilla oli hienoja ajatuksia sanottavanaan, kun vähän ennen puoli kymmentä palasimme sisään.

Tällainen flyeri oli jaossa Kirkkonummipäivillä. Varsinainen on vasta tulossa.
Katsottiin vielä Prinsessa Mononoke loppuun, jota olimme edellisellä viikolla aloittaneet. Ja nukkuminen nyt oli jo kokemus sinänsä. Nukuimme kaikki salin lattialla siskonpedissä hyvin ahtaasti ja melko kovastikin. Ja sitten harjoittelimme lähes koko sunnuntaipäivän suunnilleen neljään asti näytelmää, itse asiassa ekaa kertaa. Päivän tietysti kruunasi Laurin kokkaama suppilovahverokeitto! Mahtava viikonloppu, kiitos Kädenjälki!

- Siiri Vilkko

lauantai 25. elokuuta 2012

Hellettä pellepuvussa


Riina kojulla
Varjossa auton lämpömittari näytti +20 astetta ja siinä Siirin pellepuvun karvalakin alla taisi lämpöä olla +35, puhumattakaan Lumin pupupuvusta :-) Kirkkonummipäivillä päästiin tänä vuonna nauttimaan ihanasta ilmasta, ihanista lapsista ja ihanista teatterilaisista. Musiikista huolen piti Johanna bändinsä kanssa.













Kaisa maalaa

Kaisa maalasi toiveiden mukaisia kasvomaalauksia. Pyyntöjä tuli kilteistä kissoista, dinosauruksiin ja hurjiin vampyyreihin. Luultavasti siitä koko kasvoja peittävästä Spidermanistä puhutaan vielä huomennakin tarhalla. Siitä tuli oli kyllä upea!

Maalauksia odotellessa lapset pääsivät toivomaan ilmapallokoiria ja muita palloväännöksiä. Se on kyllä sellainen taitolaji, että olisi itsekin pitänyt mennä oppiin teltan taakse jonon hälvettyä.

Ihmisiä kävi kojulla runsaasti ja saimme paljon palautetta tämän vuoden esityksistä. Siinä jutellessa tuli laskettu, että kaikkiaan meillä on ollut jo liki 60 näytöstä, neljän ensi-illan aikana. Kiitollisena, oli mahtavaa kuulla, kuinka yleisö on nauttinut kaikin siemauksin meidän tarjoamasta teatterista. Kaikki 200 flyeriä jaettiin, joten eiköhän me saada katsojat liikkeelle myös Valkoisen hirven ensi-iltaan! 

Eräs lapsiperhe sanoi siinä lähtiessään, että meillä oli koko päivien paras koju. Gloriaa koko porukalle!

- Kaisa Honkonen-Ratinen

PS. Kiitokset vielä talkoolaisille Ljusdalassa. Syyskausi on sielläkin nyt startattu oikein kunnolla, kun ensimmäiset roolivaatteet on kaivettu laatikoista esiin. 


maanantai 30. heinäkuuta 2012

Heippa Sointula - hetkeksi

Helteinen heinäkuun lauantai, mielessä edellisen päivän viimeinen Sointula-show, karaokessa vedetyt vallattomat viisut ja edessä kokonainen teatterimaailma, joka pitäisi purkaa.

Purkua suunniteltaessa pohdittiin kylmä hiki otsalle mihin kaikki tavara taas pistetään, mutta onneksi Hannele ja Lauri tekivät sen päätöksen, että roskalavan sijaan tilataan merikontti, johon tavarat saataisiin pääosin talteen. 150 hengen katsomoon erilaisine rakennelmineen ja pressuineen mahtuu aikamoinen röykkiö putkea, puuta ja pressua. Lähes 10 tuntia se sitten vei ja aika monta hikipisaraa. Onneksi viereisellä pellolla ollut MELU-festari siivitti työntekoa, kiitos MELUn esiintyjille - mahtavaa meininkiä!

Viimeisellä esitysviikolla saimme tiedon oikeasta Sointulasta tulleesta kutsusta esittämään Sointula-näytelmää paikan päälle. Tuottaja Mika Kaartisen kysyessä kuinka moni haluaisi lähteä reissuun, ei kukaan tainnut miettiä vastaustaan. Koko työryhmä viittasi - tämähän on niin iso juttu, ettei siitä voisi kieltäytyä.  Mitä se sitten käytännössä tulee tarkoittamaan, on vielä pohdinnassa, mutta luultavasti Sointulaa esitetään ensi kesänä uudestaan - ainakin Kanadassa!

Tänä vuonna Masalassa kävi lähes 2000 katsojaa, joista aika moni oli ensimmäistä kertaa. Kiitos, kun tulitte ja tervetuloa uudelleen! Seuraava ensi-ilta on meillä lokakuussa, kun Kädenjälki tuo oman juttunsa lavalle. Siitä sitten tarkemmin lähempänä.

Mukavia kesäpäiviä toivotellen
Kaisa Honkonen-Ratinen

RIP  (Kuvan on otttanut Mika Kaartinen)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Eteisaulan tietopaketit Matti Kurikasta

Ennen Sointulan ensi-iltaa kokosimme Huuskosen Maijan kanssa pienen tietopaketin Matti Kurikasta Ljusdalan aulaan. Olisimme halunneet tehdä siitä aikajanan, jonka avulla katsojat olisivat voineet laajemmin tarkastella Kurikan toimintaa ja elämäntyötä. Yrittäessämme jollain tapaa rajata mitä ottaisimme mukaan, jouduimme toteamaan, ettei Ljusdalan seinän pituus riittäisi iki-kuuna päivänä kaikelle sille tiedolle, tuotannolle, tapahtumille, jotka mielestämme olisivat siihen kuuluneet.

Olemme nyt koonneet sivullisen linkkejä, joita kannattaa käydä vilkaisemassa, jos esitys on herättänyt laajempaa mielenkiintoa Matti Kurikkaan ja ajanjaksoon, jona hän eli.

Tässä lyhennetty versio Matti Kurikan elämästä

  • Syntyi 1863 Inkerissä, Tuuterin pitäjässä Aatami ja Anna Kurikan varakkaaseen maanviljelijä perheeseen
  • 1874 lähti opiskelemaan Helsingin Suomalaiseen Alkeisopistoon  
  • 1881 valmistui ylioppilaaksi
  • aloitti opinnot filosofian kandidaattitutkintoa varten
  • toimi osakuntalehti Savo-Karjalan toimituksessa
  • 1884 esikoisnäytelmä Viimeinen ponnistus Suomalaisessa teatterissa (kansallismielinen kuvaus Inkerin suomalaisen kansan elämästä maaorjuuden lakkauttamisen ajoilta)
  • 1886 avioituu Anna Palmqvistin kanssa
  • 1887-1888 matkustaa Tanskaan, Itävaltaan ja Saksaan
  • Aili tytär syntyy
  • tutustui vapaamielis-radikaalisiin aatevirtauksiin ja tanskalaiseen tri Axel Proschowskyyn  ja tämän teokseen Socialismens ABC
  • 1888 osti Viipurin Sanomat ja ryhtyy päätoimittajaksi
  • “Viipurissa ollessaan Kurikka tunsi kiinnostusta työväenkysymykseen. Hän liittyi Viipurin työväenyhdistykseen ja tuli kohta valituksi johtokuntaan. Kurikka vaati työväen taloudellisen ja sosiaalisen tilan parantamista ja sen kohottamista muiden kansanluokkien rinnalle yhteiskunnallisessa elämässä.” (http://www.inkeri.com/Virtuaali/kurikka.html)
  • 1894 Viipurin Sanomien konkurssi
  • 1896 aloitti Työmieslehden aputoimittajana
  • 1897 perusti Ervastin ja Boldtin kanssa ruotsinkielisen Rauhanyhdistyksen Helsinkiin.
  • 1897-1899 Työmieslehden päätoimittaja
  • erosi Anna Palmqvistista.
  • Kirjoitti lentolehtisen “Pois alkoholin valta”, joka vaikutti vapun päivän raittius-teemaan
  • 1898 Suomen työväki juhlii ensimmäisen kerran vapunpäivää kansallisena työväen juhlana
  • 1899 perusti “Kalevan Kansa” -yhdistyksen ja perustivat Australiaan El Dorado -nimiseen suomalaissiirtokunnan
  • 1900 muutti Amerikkaan
  • 1901 ensimmäiset siirtolaiset muuttivat Malkosaarelle Kanadaan
  • 1904 Kurikka muutti pois saarelta
  • 1905 perustaa Sammon Takojat
  • Syyskuussa 1905 Kurikka oli jälleen Suomessa ja mukana politiikassa. Hän oli aloitteentekijänä työväen suurlakkoon ryhtymisessä.
  • Avoitui Hanna Räihän kanssa ja saa Auli-tyttären
  • 1908 muutti takaisin Amerikkaan ja toimi suurimman osan ajasta New Yorkin Uutisten toimittajana
  • Asui kanoineen Penkereen kylässä Connecticutissa
  • 1915 kuoli 52-vuotiaana Westerlyssä, Rhode Islandilla
- Kaisa Honkonen-Ratinen ja Maija Huuskonen

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Talkoita ja sabotaasia

Huomenna mennään takaisin teatterin pellolle. Viikonlopun jälkeen se vähän jännittää joka kerta. Jostain syystä lavasteemme ja katsomomme huokuttelevat porukkaa paikalle esityksen jälkeen ja siellä sitten ilo tuntuu saavan välillä omituisiakin piirteitä. Penkkejä rikotaan ja heitellään pitkin peltoa, valoista on välillä vain raamit jäljellä ja lavasteetkin ovat saaneet kyytiä.

Porukassa on onneksi monenlaista osaajaa; käsityöläisiä, puutyöläisiä, merimiehiä - ahkeria uurastajia kaikki tyynni. Vasarat heiluen, musiikki korvissa soiden kaikki korjataan ja yleisö pääsee taas nauttimaan esityksestä, joka on viimeistelty juuri heitä varten.

Viime viikolla kylttitalkoissa maalattiin viitat teatterillemme, jotta reitti Ljusdalaan löytyisi mahdollisimman helposti. Samalla myös tehtiin kyltti näyttämään tie Ljusdalan takana olevalle invaliuskalle. Sitä pitkin itse taloon pääsee helpommin ja mukavammin, mikäli rappuset tuntuvat liian jyrkiltä.

2 viikkoa on esityksiä vielä jäljellä ja nyt jo kysellään lisäesitysten perään. Tällä haavaa se ei taida olla mahdollista, joten nyt vaan valitsemaan jäljellä olevista se omaan aikatauluun sopiva. Yllättävän nopeasti se viimeinen esitys sitten taas vaan tulee ja moni huomaa, ettei ole vielä nähnyt Sointulaa. Kurikka ja kumppanit löytyvät Ljusdalan pellolta vielä seuraavasti:
ma 16.7. ti 17.7. ke 18.7. to 19.7. pe 20.7. su 22.7. ti 24.7. ke 25.7. to 26.7. pe 27.7.

- Kaisa Honkonen-Ratinen



keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Vieraita läheltä ja kaukaa

Tänä vuonna olemme ensimmäistä kertaa tehneet pienimuotoista palautekyselyä kävijöiden joukossa. Olemme olleet aivan ällikälle lyötyjä huomatessamme yleisömme tulevan lähes jokaiselta maailman kolkalta. Suomessa kaukaisimmat katsojat ovat Rovaniemeltä, lähimmät teatterin pellon toiselta puolen Masalasta, mutta sitten - olemme saaneet vieraaksemme  (Kaartisen Mikaa lainaten) alkuperäisten sointulalaisten jälkipolvia Vancouverista, nykyisiä Sointulan asukkaita Malcolm Islandilta ja lukuisia muita vieraita eri puolilta Eurooppaa.

Tuntuu uskomattomalta kuulla katsojilta, kuinka he ovat saaneet tietää esityksestä oikean Sointulan osuuskaupan ikkunassa olevasta julisteesta. Ehkäpä vastavuoroisesti täältä Suomesta tullaan tekemään retki Sointulaan, muutama katsoja on jo sellaisesta reissusta puhunut :-)

Kuva Sointulasta (kuvan on ottanut Shane Field)

  


- Kaisa Honkonen-Ratinen

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Esityskausi on pyörähtänyt käyntiin!


Kuvan ottanut Niko Tianen

Sointulan ensi-illasta 20.6.2012 kerkesi vierähtää viikko ennen seuraavia esityksiä, joita olikin sitten liuta. Tiistaina 26.6. keskiviikkona 27.6. torstaina 28.6. ja perjantaina 29.6. monta tuntia yhteistä hyvää meininkiä ja iloa ja ajateltavaa katsojille. Viisi esitystä takana ja 19 jäljellä!


Torstaina herttainen sademyräkkä toi lisämaustetta esitykseen. Lavalla tuntui ainakin saavan lisää energiaa luonnonvoimien kanssa kamppailusta. Katsomo on katettu, joten yleisöllä ei ole mitään hätää.

Kesäteatteri on aina kesäteatteria, mitä vaan voi sattua ja ah se on niin hauskaa!


T: Inka, joka häärii sekä tuotannossa, että lavalla.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Masalan asema perjantaina klo 7

Inka, Jussi ja Kaisa - työläisnainen haravanvarressa, merimies ja hienostorouva.  Jaettiin siis Sointulan flyereitä aamujunalalaisille. Huomattiin muuten, ettei me tarvita tv-mainosta liikkuvaa kuvaa varten. Pidetään vaan isoa kylttiä asemalaiturilla, kun juna ajaa ohi. Ehkäpä joku siellä pikajunassa ihmetteli mitä nuo tuolla puuhaavat.

Tervetuloa kesäteatteriin, ensi-ilta ensi viikolla ja esityksiä heinäkuun loppuun!

- Jussi, Inka ja Kaisa



keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Läpimeno 10.6


Ääni on saatu avattua, ainakin jossain määrin. Yritän saada tuttuja sanahirviötä lämmettelyksi sanottua. "Floridalainen broileri muuttui lihakstoksi", yritän mutta en enään saa kieltäni pois solmusta. "Lihaksosti, lihakso...", hoen muiden lämmitellessä ja etsiessä vielä viime tingassa roolivaatteitaan.

Ensi-iltaan on enään viikko ja kolme päivää ja ensimmäinen läpimeno on alkamassa. Näyttämö on nyt tyhjennetty kaikesta turhasta rekvisiitasta ja näytelmä voi alkaa. Kaikki alkaa niinkuin pitääkin, mutta vain vasta viitisen minuuttia alun jälkeen romahtaa mikseri päälle litroittain vettä mystisestä aukosta katsomon katosta. Mikseri oli heti pois pelistä. Näytelmä kuitenkin jatkuu ilman sen suurempia yllätyksiä. Harjoitukset loppuvat ennen kahta viimeistä kohtausta, niitä ei ole vielä käyty kunnolla läpi. Vaikka läpimeno olikin vajaa ja vaihdot kömpelöitä, toi se täysin uutta kontekstia kohtauksiin. Sillä vaikka muutama käytännön asia ja siirto kaipasivat hiomista, on Kurikan tarina jo herännyt eloon näyttämölle meidän kaikkien kautta.

Nyt alkaa loppurutistus kohti ensi-iltaa, jolloin avaamme Kurikan maailman kaikille, jotka paikalle saapuvat. Tekemistä on vielä paljon, mutta niin on tekijöitäkin. Monet meistä tulevat suoraan töistä harjoituksiin, jotka venyvät usein reilusti yli sovitusta yhdeksästä. Mutta silti kaikki saapuvat päivä päivän jälkeen paikalle valmiina antamaan kaikkensa ryhmän puolesta. Jos tämä kuulostaa mielestäsi kornilta ja tekopirteltä olet varmasti oikeassa, kaikillahan on huonoja päiviä, hetkiä ja alamäkiä. Seuraavaan viikkoon mahtuu varmasti monia alamäkiä ja vastoinkäymisiä, mutta olen täysin varma siitä, että meillä on kaikki tarvittava niiden ylipääsemiseksi. Se versio, jonka näin viime sunnuntaina sai minut vakuuttuneeksi, siitä, että 20.06. keskiviikkona saa ensi-iltansa näytelmä, joka astuu edeltäjiensä suuriin saappaisiin ja joka muistetaan vielä pitkään. Hyvät tarinat eivät noin vain unohdu.

Jussi Järvilehto -näyttelijä ja äänimies

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Väliaika - pullaa ja kaffetta!

Onnistunut kesäteatterielämys muodostuu kolmesta asiasta
- tunteita herättävästä esityksestä,
- hyvästä tarjoilusta ja
- iloisesta fiiliksestä.

Se mitä lavalla tapahtuu on ohjaajan asia, mutta mitä keittiön puolella puuhataan, on kokonaan tuotantoryhmän puffavastaajien harteilla. Kahvin täytyy olla kuumaa, pulla tuoretta ja tuoksuvaa ja makkaroiden näin kesäisin tiriseviä. Tänä vuonna voimme käyttää myös sisätiloja Ljusdalassa, mikä toivottavasti on yleisölle mieleen. Kylminä iltoina on mukava lämmitellä. Toivottavasti niitä kylmiä iltoja ei kuitenkaan kovin montaa tähän esityskauteen sovi.

Masalan nuorisoteatterissa kesäteatterin puffaa on aina hoidettu vapaaehtoisvoimin, pääasiassa omien nuorten iltapuhteina. Yksin ei tarvitse kenenkään puffassa seistä, mukana on aina puffakummi, eli pitkänlinjan puffalainen, jolle pyöritys on tuttua menneiltä vuosilta. Puffakummin ohjeistuksessa puffalaiset laittavat lipunmyyntipisteen kuntoon ja valmistelevat puffapisteet huokutteleviksi. Siinä riittää säpinää, kun samanaikaisesti näyttelijät roudaavat tavaroita pellolle esitystä varten ja keittiössä paistetaan pullaa yleisölle näyttelijöiden pakastepizzojen jälkeen. Kiiirettä, säpinää, jännitystä, naurua ja laulua. Onko parempaa?

Näin ikinuoren näkökulmasta on upeaa huomata, että yhteinen tekeminen ja hyvän teatterikokemuksen tarjoaminen yleisölle on myös nuorten mielestä tärkeää. Puffakummiksi on kiva lupautua, kun tietää, että puffalaiset tulevat hymyssäsuin mukaan.

Puffaajaksi ehtii vielä ilmoittautua, eikä haittaa vaikka kuuluisit ikinuoriin - siis vanhempiin, kummeihin tai tuttuihin. Laita viestiä osoitteeseen: kaisa.honkonen-ratinen@masalannuorisoteatteri.net tai inka.virtanen@masalannuorisoteatteri.net, niin katsotaan yhdessä mihin esitykseen haluaisit tulla.

Kesäteatterin esityspäivät ovat:
ke 20.6.
ti 26.6.
ke 27.6.
to 28.6.
pe 29.6.
su 1.7.

Esitykset klo 19.00 paitsi la 7.7. klo 15.00

Muut esitykset: ma 2.7. ti 3.7. la 7.7 klo 15:00 su 8.7. ti 10.7. ke
11.7. to 12.7. pe 13.7. ma 16.7. ti 17.7. ke 18.7. to 19.7. pe 20.7.
su 22.7. ti 24.7. ke 25.7. to 26.7. pe 27.7.

- Kaisa Honkonen-Ratinen

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

17 päivää ensi-iltaan!


Kesäteatteriesitys Sointulan harjoitukset ovat täydessä vauhdissa! Treenejä on ensi-illan lähestyessä kuutena päivänä viikossa, mutta näytelmän tekeminen on niin hauskaa ja ryhmässä hyvä yhteishenki, ettei vähäinen vapaa-aika haittaa, vaikka moni tulee treeneihin suoraan päivätöiden tai opiskelujen parista.

Töitä on siis tehty kovasti, ja näytelmä alkaa olla kasassa. On harjoiteltu näytelmää Tuomo Aitan ja Hannele Tuomisen ohjauksessa, harjoiteltu musiikkinumeroita Mikko Hietasen johdolla, treenattu koreografiaa Leena Rouhiaisen kanssa sekä oltu lavastetalkoissa lavastaja Kaisu Koposen apuna. Tuomo Aitan käsikirjoituskin on kohta valmis, loppukohtauksesta puuttunee sivu tai kaksi. Jännitämme kovasti, millaisen lopun näytelmä saa. Mutta hyvältä näyttää, esitys varmasti herättää ajatuksia ja saa myös nauramaan. Kannattaa siis tulla katsomaan!

Liput Sointulaan kannattaa varata heti, jotta saa paikat haluamaansa esitykseen! Liput voi varata puhelimitse, p. 044-3355 475 tai netistä, http://www.masalannuorisoteatteri.net/lipunvaraus/
Lippujen hinnat: Normaali 15e. Opiskelijat, eläkeläiset ja varusmiehet 10e. Veikkaus-kortilla 13e. Ryhmäalennus (min. 10 lippua kertamaksuna maksettuna) 13e/kpl.
Esitykset klo 19.00 paitsi la 7.7. klo 15.00.
Ensi-ilta: 20.6.2012. Muut esitykset: ti 26.6., ke 27.6., to 28.6., pe 29.6., su 1.7., ma 2.7., ti 3.7., la 7.7. klo 15.00, su 8.7., ti 10.7., ke 11.7., to 12.7., pe 13.7., ma 16.7., ti 17.7., ke 18.7., to 19.7., pe 20.7.,   su 22.7., ti 24.7., ke 25.7., to 26.7., pe 27.7.





Kuvat: Hertta Hiltunen

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Ufojen kuumemittari, luontoystävällisiä metsästysvälineitä ja kiinalaisia kesämökkejä

Hetki sitten päättyi kevätjuhlat Ljusdalassa. Vieläkin vatsaan sattuu ja poskia kiristää. Komulaisen Tiina pisti teatterilaiset liikkeelle improamaan ulos kevätkauden naurut ja riemut. On tämä kieltämättä ollut masalalaisen teatterimaailman mittakaavassa runsas kulttuurikevät. 3 ensi-iltaa takana ja katsojia on käynyt pitkältä toista tuhatta. Voiko mikään olla hienompaa kuin nähdä se voima ja into, joka Ljusdalassa ruokkii nuoria (ja meitä jo hieman enemmän elämässä edistyneitä) päästämään omista rajoista irti ja antaa palaa tunteelle.



Kiitos vielä kerran kaikille teatterilaisille esityksistä, ohjauksista, avusta ja nauruista, joita kevään mittaan on runsaasti toisillemme ja yleisölle annettu!

Last man standing oli Siiri. Pistoolisankareiden kohtaaminen tullaan varmasti uusimaan seuraavissa juhlissa. Tervetuloa mittaamaan omaa nopeuttasi sankareiden kohtaamisessa!

- Kaisa Honkonen-Ratinen




lauantai 12. toukokuuta 2012

Kesäteatterin ensimmäiset talkoot 5.5

Kesäteatterin talkoissa raivattiin pajukkoa pellon reunasta.





Kannoimme rakennustelineiden osat pellolle ja raivatut puut pellon toiseen laitaan.





Pystytimme katsomon, joka laajenee tänä vuonna, niin että entistä useampi mahtuu katsomaan kesäteatteria

T: Inka



perjantai 11. toukokuuta 2012

Sointula musiikkitreenit 4.5.2012 kuvia

Mikko Hietanen säveltää musiikin kesäteatteri Sointulaan ja biisejä treenattiin 4.5. vielä sanojen kanssa.










Kannel tuo 1900-luvun alun tunnelmaa biiseihin.
Kuvat on ottanut Hertta Hiltunen.

Musiikki kuulostaa muuten todella hyvältä!
T: Inka

torstai 10. toukokuuta 2012

Tokio-Milano-Masala ohi on fiilikset

Se oli nyt tämä sitten tässä, ei koskaan enää tätä juttua eikä tällä porukalla. Mutta jonkin asian on kai aina vaan päätyttävä jotta jokin uusi voisi alkaa.

Onpa kummallista, kun yhtäkkiä kuulumisia ei voikkaan enää vaihtaa harjoitusten ja esitysten lomassa koko porukan kanssa, ”missä kaikki oikein on?” Toisaalta olo on hyvä ja helpottunut, jotain on saatu kunnialla valmiiksi ja saatettu loppuun.

Siitä olen ihan varma, että jokainen meistä ryhmäläisistä on saanut tästä produktiosta niin sanotusti evästä itselleen tulevaa varten. On ollut myös jotenkin niin yllättävää miten vielä syksyn alussa niin rikkonaiselta tuntunut porukka ryhmäytyikin näin tiiviiksi kevään myötä. On ollut ilo olla tässä jutussa mukana.

Mitäpä sen enempää tähän enää sanomaan, iso kiitos koko meidän työryhmälle, kiitos Johanna, Stefan, Johannes , Joonas, Leevi, Aurora, Aino, Teresa, Ira, Joonatan, Maria, Eeva-Liisa, Karoliina, Saara ja Enni, kiitos parhaat valo- ja äänimiehet Jussi ja Riina, kiitos kaikki kivat muut teatterilaiset jotka puffasitte meitä ja Inkalle ja Impulle myös kiitos ja ennen kaikkea THÄNX LAURI DÄÄD!
Nokka kohti uusia haasteita jälleen yhtä kokemusta rikkaampana!
T: Pauliina

Sointulan juliste

Kesäteatterin juliste on tullut painosta! Grafiikan on tehnyt Ilari Lampinen ja valokuvan on ottanut Sameli Sivonen. Kuvassa poseeraavat vasemmalta oikealle Jussi Puhakka, Pertti Huuskonen, Sara Vehviläinen, Ruusu Puhakka, Lotta Huitti ja Mikko Hietanen.

T: Inka

tiistai 8. toukokuuta 2012

Julistekuvaus


Tässä hieman kuvia julistekuvauksista, lunta oli vielä maassa. Sameli Sivonen otti julistekuvan ja tunnelmakuvat. Graafikko Ilari Lampinen on saanut julisteen ja flyerin tehtyä ja huomenna juliste tulee painosta! Kohta hienoa Sointula mainosta voi alkaa bongailemaan ympäri Kirkkonummea ja pääkaupunkiseutua.






Enää ei ole järvi jäässä ja kesäteatterin peltokin alkaa kohta vihertää!

T: Inka

maanantai 7. toukokuuta 2012

Musiikkitreenejä





















Masalan Nuorisoteatterin kesäteatterinäytelmä
Sointulan harjoitukset ovat käynnistyneet ja nyt on musiikkitreenien vuoro!

Mikko Hietanen säveltää musiikin kesäteatteriin.

Lisää tunnelmapläjäyksiä luvassa!
Tietoa löytyy lisää osoitteesta http://www.masalannuorisoteatteri.net/sointula/
T: Inka

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Tokio-Milano-Masala tuntemuksia verhojen takaa

Pitkän projektin päätökseen saaminen on aivan sanoinkuvaamattoman palkitsevaa. Varsinkin kun pohjana on käytetty omia mielipiteitä, huolenaiheita ja kiinnostuksen kohteita ja kun johonkin on vuodattanut sydämensä. Nyt vihdoin on tullut se hetki kun me päästään lavalle näyttämään työmme tulos. Ja se tuntuu, ai että, niin hyvältä!

On uskomatonta huomata miten roolihahmoonsa kiintyy ja mitä useammin sitä esittää, niin sen luonnollisempaa siitä tulee. On aivan käsittämätöntä miten paljon voi oppia yhden vuoden aikana, niin näyttelemisestä kun ihan itsestäänkin.

Ensi-ilta 14.4.2012 aloitti tämän loppupuristuksen, jota kutsutaan Tokio-Milano-Masalaksi, ja esityksiä on vielä jäljellä. Kaikkea tapahtuu kun kirkkonummelaiset nuoret päästetään vauhtiin, niin tosielämässä, kuin teatterin maailmassakin! Siitä me olemme elävä, näyttelevä todiste.

Jokainen esitys tuo lisää puhtia ja onnistumisen iloja, joita voi jakaa ihanien teatterikollegoiden kanssa. Vaikka rankkaakin on ollut, niin on tämä kyllä ollut todella upeaa. Ei mahda olla miettimättä, että mitä sitten kun se on kaikki ohi? Varmaankin tulee ikävä niin sydänystäviksi tulleita teatterikolleegoita ja osaksi itseään kasvaneita roolihahmoja, kuin hullusti työtä painavaa, suurta kunnioitusta ansaitsevaa, kamalan ihana ohjaajaamme Lauria.

Sitä kuinka paljon olemme viettäneet viimeisten kuukausien aikana aikaa Masalan nuorisoteatterilla kuvaa hyvin se, että yksi teatterilaisista meinasi juuri kutsua Lauria isäkseen. En kyllä yhtään ihmettele. Me nykyään melkein asutaan teatterilla. Me ollaan nyt perhe. Ehkei yhtä risainen kuin Japanista palaavien Kaislan, Akin ja Annan, mutta varmasti yhtä sekava, ellei sekavampi.

Turha vielä miettiä sitä, että mitä tapahtuu kun kaikki on ohi, koska sitä se ei vielä todellakaan ole. Meillä on vielä paljon annettavaa ja me annetaan tosissamme vielä palaa! Ja kunnolla!

Karoliina Rouhiainen, Muurahainen