torstai 16. tammikuuta 2014

Miekkoja, ei miAkkoja, lyöntejä, kaatuvia hylkeitä ja ihan järjettömän kipeä etureisi

On lauantaiaamu, päivämäärä on 4.1. Kello on puoli kymmenen ja porukkaa alkaa olla jo mukavasti paikalla. Tän teatteritaistelukurssin vetäjä Kaisa Mattilakin on bongattu. Pikkuhiljaa porukka alkaa kasaantua saliin ja sitten aloitetaankin esittelykierroksella. Sen jälkeen päästään tosi toimeen. Aamupäivä vierähtää harjoitellen kaatumisia, läpsyjä ja lyömistä. Vaikka välillä tuntuikin treenattaessa, että mun versiot sulavasta ja tyylikkäästä kaatumisesta muistuttivat välillä jotain ihan muuta, se ei haitannut, koko ajan jaksoi yrittää uudestaan ja vielä nauraa päälle! Ja kyllä siinä parani jatkuvasti. Ennen ruokaa ehdittiin vielä tehdä lyhyet kohtaukset, joissa tuli käyttää lyöntiä tai läpsyjä. Nähtiin kaikkea mahdollista pyörävarkauksista ja sisarusriidoista kolmiodraamoihin ja tupakkapaikkariitoihin.

Ruokatauon jälkeen siirryttiin miekkailuun. Alussa harjoiteltiin jalkatyötä ja liikkumista ilman miekkoja, sen jälkeen kokeiltiin pareittain miekkojen kanssa lyöntejä ylös ja alas. Lisäksi käytiin läpi lyönnit ja torjunnat eri pisteisiin: ykköseen (vasen reisi), kakkoseen (oikea reisi), kolmoseen (oikea olkavarsi), neloseen (vasen olkavarsi) sekä vitoseen (pää). Päähän torjuntoja oli kaksi, joista toinen oli kehitetty sitä varten, että Arnold Schwarzeneggerin hauis saataisiin esiteltyä kunnolla.

Miekkailu jatkui sunnuntaiaamuna, jolloin kaikki saapuivat paikalle oikea reisi jumissa. Näytti, ja etenkin tuntui, että teatteritaistelun sijaan, jossa turvavälit ovat todella tärkeitä, oltaisi oltu edellisenä iltana jossakin hirveässä tappelussa. Mustelmiakin oli siihen malliin, ei sentään kasvoissa. Yhtäkään naamaosumaa nyrkistä tai kämmenestä ei itse asiassa saatu, ei ainakaan ennen kuin Riinan kanssa esiteltiin ihmisille illalla kaikkea oppimaamme. Kaikesta huolimatta sunnuntaina jatkettiin siitä, mihin lauantaina jäätiin. Opeteltiin miekkailukoreografia ja tehtiin kohtaus, johon se sisällytettiin. Siinä huomasi, että nopeutta tärkeämpää oli se, että teki rauhassa ja tarkasti, se näyttää katsojan silmään todella vauhdikkaalta ja tuntuu turvalliselta. Nyt kohtauksissa oli niin viiksekkäitä espanjalaisia miehiä miekkailemassa tekoviiksien takia sekä kansan pelastamista pahalta ritarilta. Ruoan jälkeen harjoiteltiin vielä kuristamista ja tukistamista ja lopuksi järjestettiin jumissa olevien jäsenten kunniaksi hieronnat pareittain. 

Kaiken kaikkiaan kurssista jäi hyvä tekemisen fiilis ja paljon aineksia, joilla pääsee jo pitkälle. Iso, iso kiitos Kaisalle kurssin vetämisestä, oli huippukivaa ja hyödyllistä ja turvallista tehdä. Kiitos. Oli kiva kuristaa, tukistaa, lyödä ja läpsiäkin. Hehehe. Nyt enää odotetaan sitä, että päästään lavalle esittelemään uusia taitojamme!


Siiri Karjula

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti