maanantai 8. syyskuuta 2014

Valokeilassa Immanuel Pax



1. Mikä sai sinut kiinnostumaan äänistä ja valoista?

Ehkäpä tässäkin kävi niin, että tilaisuus teki varkaan. Peruskouluaikana tehtiin paljon näytelmiä ja esityksiä ja niiden kautta tarjoutui tilaisuus päästä tekemään. Ehdottomana bonuksena oli se, että sain muun opetuksen aikana olla koulun juhlasalissa kaikessa rauhassa itsekseni puuhastelemassa valojen ja äänten kanssa samalla kun luokkakaverit hikoilivat äidinkielen tunnilla. Juurikaan ketkään muut koulussa (edes opettajat) eivät osanneet käyttää laitteita, joten poissaoloihini suhtauduttiin hyvin suopeasti. Se miten tästä tuli minulle ammatti oli täys vahinko. Samaan tapaan kuin huippu-urheilijaksi päädytään vain siten, että harrastetaan jotain lajia ja yht’äkkiä huomataan olevansa hyvä siinä.


2. Milloin ja missä teit ensimmäistä kertaa itse ääni/valojuttuja?

Yläasteella koulujutuissa olin ensimmäistä kertaa tekemässä valoja. Tarpeeksi kauan kun norkoilin juhlasalissa niin tarjoutui tilaisuus “laittaa vähä jotain valoja päälle”. Hyvin nopeasti sen jälkeen sana lähti leviämään opettajien keskuudessa ja sain olla ihan kaikissa mahdollisissa juhlissa ja esityksissä mukana. Kannattaa olla hyvissä väleissä erityisesti musamaikkojen kanssa :)
    
3. Mikä äänissä ja valoissa on parasta?

Minulle tärkeää tässä alassa on tietynlainen käsityöläisyys. Ei välttämättä tarvitse tietää etukäteen lainkaan miten jonkun kohtauksen tai tilanteen aikoo toteuttaa, vaan kaikki ratkeaa lopulta kokeilemalla. Toki täytyy tietää mitä lavalla haluaa nähdä ja mihiin juuri tässä kohtauksessa halutaan keskittyä, mutta käytännön ratkaisut selviää aina vasta kokeilemalla. Lamppujen ja mikrofonien käyttäytymisen tunteminen nopeuttaa työtä kun osaa etukäteen aavistella lopputulosta, mutta niin kauan kun on aikaa ja intoa kokeilla, ei tarvita osaamista. Samasta on kysymys näillä tulevilla kursseilla. Painetaan tuota nappia ja kokeillaan mitä tapahtuu…

4. Hienoin kokemus

Kaikissa esityksissä varsinkin omissa hienoin kokemus on se kun viimeisen kohtauksen jälkeen valot pimenee ja koko sali pidättää hengitystään ja odottaa taputusten alkamista. Parhammillaan siinä voi kestää minuutteja.
     
5. Mitä odotat kurssilta?

Odotan itseltäni ja kurssilaisilta intoa ja uusia oivalluksia. Olen varma, että itsekin tulen oppimaan uusia asioita. Toivon että kurssilaiset uskaltavat kysyä kaikki mahdolliset ja mahdottomat kysymykset mitä mieleen juolahtaa ja toivon tietysti että osaan ainakin jollain tapaa vastata niihin. Tiedän ettei kurssilla tulla hautautumaan piuhojen ja teknisten sanojen alle, vaan tärkeimpänä sisältönä tilaisuus kokeilla valon ja äänen mahdollisuuksia näyttämöllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti