Terveisiä Sezuanin harjoituksista ennen joulutaukoa

Puolivälissä mennään to 3.12.15

Sezuanin hyvä ihminen näytelmän treenaaminen on saavuttanut puolivälinsä. Takanamme on 16 harjoituspäivää 3kk aikana, ja edessä on 17 harjoituskertaa kahden kuukauden ajan. Kaikki uhraukset, vaivat ja työt huipentuvat 30.1.2016 alkavaan 10 esityksen putkeen. Näiden 16 harjoituksen aikana olemme saaneet kahlattua rennolla meiningillä näytelmän kaikki kohtaukset. Nyt ohjaajalla Maija Laurilla sekä työryhmällä on jonkinlainen käsitys mitä tässä ollaan tekemässä ja ennen kaikkea miten.

Puolivälin paikkeilla homma vakavoituu ja konkretisoituu. 17 harjoituspäivän aikana meidän tulee opetella 130 sivua tekstiä, tietää koska ja mistä tulemme lavalle ja miten lavalla liikumme. Kaiken tämän lisäksi me selviydymme ja hoidamme omia arjen askareitamme. Jollain on yo kirjoitukset, toisella kansanopiston suurprojekti, muutamalla koeviikkoja, muita harrastuksia, kavereista puhumattakaan. Silti meitä ei vielä juurikaan stressaa lähestyvä ensi-ilta.

Mitenkä nämä 16 mennyttä harjoituspäivää ovat sujuneet ? Tulemme teatterille kuudeksi, kahvit keitetään ja vaihdetaan kuulumiset. Puolivälissä kuppia aloitamme lämmittelyt jonka tavoitteena on saada keho lämpimäksi ja mieli keskittyneeksi. Tämä hoituu 20 minuutissa, jonka jälkeen rupeamme harjoittelemaan etukäteen sovittuja kohtauksia. Työryhmä on suuri eivätkä kaikki ole aina kaikissa kohtauksissa mukana. Onneksi teatterissa on paikkoja missä voi harjoitella vuorosanojaan tai jutella muiden kanssa ilman että häiritsee salissa harjoittelua.

Kuten jo mainitsin lähestyvä ensi-ilta ei aiheuta vielä ylimääräistä stressiä. Teatterilla kun on tapa ohjata itse itseään onnistumaan. David Mamet vertaa teatteria ja lentämistä keskenään kirjassaan Teatteri. Kirjassa Mamet kertoo kuinka putoavasta lentokoneesta laskuvarjolla pelastunut lentäjä huomasi, että kone joka putosi hänen virheestään ja jota hän ei itse saanut suoristettua, suoristi itse itsensä kun lentäjä ei ollut ohjaamossa häiritsemässä. Olen itse huomannut saman aiemmissa produktioissani. Monesti on käynyt niin että maanantaina kaikki on vielä sekaisin, mutta perjantaina asiat hoituvat kuin itsestään. Pitää vain malttaa mielensä, hellittää hieman otettaan ohjaussauvasta ja luottaa teatteria hallitseviin näkymättömiin lakeihin ja voimiin.

Me olemme kuin perheellinen nainen joka on erehdyksessä suostunut järjestämään koko suvun joulujuhlat. Pitää siivota, koristella, hankkia kuusi, ostaa lahjat, paketoida lahjat, tehdä ruokaa ja kutsua pukki.Toki tässä tapauksessa juhlia on 10 ! Toisaalta juuri tälle perheelle sen tekee mielellään. Hyvää joulua ja onnellista uuttavuotta !

- Matias Kylliäinen

 Kuvat: Siiri Vilkko

Lämpimin mielin

Neljä vuotta sujahti nopeasti ohitse. Olen saanut olla mukana suuressa muutoksessa. Syksyllä 2011 Ljusdala oli remontin alla ja ohjaajat Hannele ja Lauri ryhmien kanssa evakossa milloin missäkin jumppasalissa. Paluuta talolle odotettiin kovasti ja suunniteltiin kiireistä juhlavuotta 2012.

Vuosiin on mahtunut remontin jälkeen satoja esityksiä, tuhansia katsojia ja aika monta pullavuoroa. Käytiin sitä Kanadan Sointulassakin. Tinanpuiston kaavaa työstettiin usean tahon kanssa, jotta kesäteatteri voi tulevaisuudessakin toimia osana Ljusdalan kulttuurimaisemaa.  

Kiitollisin olen kuitenkin yhteistyöstä Hannelen, Laurin, Maijan, Jonnan, Sepon ja meidän hallituslaisten kanssa. Kokoukset ovat olleet välillä pitkiä ja yötä myöten on mietitty miten saamme esitykset kasaan, yleisön paikalle ja kaikki byrokraattiset asiat hoidettua. Apuna vanhat teatterilaiset, joiden tukeen on aina voinut luottaa. Teidän kaikkien kanssa on ollut suuri kunnia tehdä töitä.

Siirin kutomat ihanat sukat - Kiitos!

Tänään teatterilta lähtiessäni kurkkasin ison salin ovesta sisään, enkä voinut mitään sille pienelle poskelle vierivällä ilonkyyneleelle. Salista kaikui nauru ja uuden jutun työstö oli siellä kovaa vauhtia käynnissä. Kaikki ryhmät ovat löytäneet paikkansa ja talo on täynnä teatteria rakastavia nuoria, jotka takaavat, että Masalan nuorisoteatteri jatkaa kehittymistään Maijan ja Jonnan johdolla.

Ensi vuonna kannatusyhdistyksen hallituksessa ovat Jussi Järvilehto, Siiri Karjula, Riina Riekkola, Jonna Wikström, Vilma Kiikeri, Lumi Aunio, Siiri Vilkko ja Roope Penttilä, puheenjohtajanaan Inka Virtanen. Onneksi olkoon ja työniloa!

Kiitos teille kaikille näistä kuluneista vuosista. Näissä Siirin tekemissä ihanissa villasukissa on sekä jalat että mieli lämpimänä.

Kiittäen ja hyvää joulunaikaa toivottaen
Kaisa Honkonen
väistyvä pj

Knut Pitkäjalan ensi-ilta tunnelmia

Jännitys ja innostus huokuu ilmassa. Nyt on se hetki, jota teatteriryhmä Pippurin kaikki jäsenet ovat odottaneet jo monta kuukautta. Vihdoin heidän kuukausien pituinen työnsä pääsee yleisön nähtäväksi. On ensi-illan aika.Valot himmenevät. Yleisö hiljenee. Näytelmä voi alkaa.

Näyttelijöiden eläytyminen rooleihinsa on huipussaan, ja näkee kuinka he nauttivat lavalla olemisesta. Jokainen heistä on omaksunut hahmonsa hienosti ja vaikka tiedän kokemuksesta kuinka paljon ensi-illassa jännittää, ei jännitys näy näyttelijöiden suorituksissa. Näytelmä vedetään hienosti eläytyen ja kunnialla loppuun asti.  Knut Pitkäjalka on hieno kokonaisuus, jota katsellessa tulee hyvä mieli ja hymy on herkässä. Kiitos tästä kuuluu koko mahtavalle työryhmälle, joka on ollut mukana tekemässä Knut Pitkäjalkaa!

Näytelmän jälkeen vielä kilistellään yhdessä pommacia ja jaetaan ruusuja. Otetaan valokuvia, halaillaan, muistellaan ja kiitellään. Nyt on ensi-ilta takana ja muutama muu näytös vielä edessä. Vielä riittää siis työryhmällä hommia, mutta nyt kaikki voivat huokaista helpotuksesta, kun ensi-ilta on saatu kunnialla loppuun. Hyvää työtä kaikki!

Kiitos vielä kaikille minunkin puolestani! :)

- Julia Virtanen (Toinen Knut Pitkäjalan tuottajista)

Kuvat: Martta Kiikeri

Pieniä, mutta Pippurisia

Teatterilla on täysi hälinä päällä, lavasteita roudataan, pukuja sovitellaan ja vuorosanoja kertaillaan. Kaikki alkaa olla valmista ensi-iltaa varten. Pian esirippu aukeaa jälleen Masalan nuorisoteatterilla ja lavalle pääsevät Pippuri-ryhmän nuoret näyttelijälupaukset. Heidän ensimmäisen esityksensä -Knut Pitkäjalan ensi-ilta on aivan kulman takana ja jännitys tiivistyy.

Kävin tiistaina seuraamassa Knut Pitkäjalan harjoituksia. Nyt mentiin läpi kohtauksia toisesta näytöksestä. Näyttelijät tekevät keskittyneesti ja innolla roolejaan lavalla ohjaaja Maija Laurin seuratessa ja ohjatessa. Kaikki alkaa hioutua paikoilleen ja sitä on hienoa saada katsella. Hymy nousee väkisinkin huulille ja  katson näyttelijöiden tekemistä niin innolla, että unohdan välillä täysin ottaa kuvia. Onneksi sain kuitenkin joitain otoksia tiistain harjoituksista:

Tätä esitystä ette halua jättää välistä!

-Julia Virtanen (Toinen Knut Pitkäjalan tuottajista)

Knut Pitkäjalan treenitunnelmia

Kävin viime perjantaina hieman kuvailemassa ja ihailemassa teatteriryhmä Pippurin työskentelyä Masalan nuorisoteatterilla. Marraskuussa on heidän ensimmäisen esityksensä -Knut Pitkäjalan aika päästä valloittamaan Masalan nuorisoteatterin lava.

Kun hiivin kesken treenien saliin tunnelma siellä on niin keskittynyt ettei tuloani edes huomata. Katselen  kuinka keskittyneesti ja innolla ryhmä tekee paraikaa erilaisia tanssi- ja liikeimprovisaatioharjoituksia näytelmän koreografin Milla Kuikan johdolla. Kaivan kameran esiin  ja yritän tallentaa kuviksi nuo hetket, kun koko ryhmä puhaltaa yhteen hiileen ja jokainen uskaltaa heittäytyä hienosti mukaan menoon. Kun tanssi- ja liikeimprovisaatiot on tehty aloitetaan kohtauksien treenaminen. Pääsen seuramaan parin ensimmäisen kohtauksen harjoittelua. Hienoa nähdä nuorien näyttelijänalkujen työskentelyä lavalla. Lopuksi otetaan vielä lisää tanssi- ja liikeimprovisaatio harjoituksia, jotka tiivistävät hyvin treenien innostuneen, energisen mutta silti hyvin keskittyneen tunnelman.

Jo sen perusteella mitä Pippuri-ryhmän treeneissä näin, voin sanoa, että tästä tulee varmasti jotain hienoa!

Täältä tulevat Pippurit!

- Julia Virtanen (toinen Knut Pitkäjalan tuottajista)

Sanotaan näkemiin, ei hyvästi

Purkamisen voi aloittaa aamupalalla.

Sinne se kesä heilahti. Kaupat tursuavat jo "takasin kouluun" tavaroita, mutta kesäteatterilaiset painelevat vasta nyt lomalaitumille. Väsyneinä, mutta onnellisina ja monta kiloa kevyempinä pellolla jouksemisesta ja katsomon purusta. Kolmen kuukauden harjoituskausi ja reilun kuukauden esityskausi päättyi Masalan perinteiden mukaisesti purkutalkoisiin. Viimeisien esitysten lisäksi meillä oli viime viikkolla ohjelmassa kahden katsomon ja lavasteiden purku, koko teatterin siivous näyttelijöiden sisälle tuomasta liasta, kaikkien rooliasujen ja rekvisiitan pesu pellon mudasta. Lisäksi käytimme hyvän osan sunnuntaista etsien leikkirahoja ja muita roskia heinien seasta.

Katsomon purkaminen ei käy hetkessä.

17 tunnin ahertaminen koko työryhmän kanssa oli täydellinen päätös kovalle työllemme. Peer Gynt on yksi intensiivisimmistä teatterikokemuksistani ja en voi uskoa että en enää näe kaikki ryhmäläisiäni lähes päivittäin. Ikävää tosin helpottaa vielä jatkuva vaatehuolto ja perjantaina Hvitträskissä järjestettävä improvisaatio klubi, jossa pieni osa teatteriperheestämme esiintyy. Vaikka muutama eronkyynel on tullut tirautettua niin roolihahmoille, pellolle kuin rakkaille kanssa näyttelijöille, on päällisin tunteeni kiitollisuus. Kiitos ihana ohjaajamme Petra, että toit tämän ryhmän sekalaisia ammattilaisia ja amatöörejä yhteen tämän upean tekstin ja projektin äärelle. Kiitos kotijoukot, kannustajat, tukijat ja peltonaapurit. Kiitos katsojille, joille saimme aikaan saannoksemme leikkiä. Ja ennenkaikkea kiitos kanssa näyttelijät! En voisi olla enempää ylpeä jaksamisestanne, panostuksestanne ja meidän hienosta saavutuksestamme. Peer Gynt, we made it!

Teksti: Emilia Toivonen
Kuvat Mikko Saari

Viisi esitystä jäljellä, tässä viisi syytä tulla vielä katsomaan

1. HÄÄT 

Nuorta lempeä, suurta rakkautta, mitä tapahtuukaan, kun kaikkien odottama päivä koittaa? Ingridin ja Madsin hääpäivä oon vihdoin, nappaa siis skumppapullo kainaloon ja ota osaa Masalan puhutuimpiin häihin.

2. HILLITTÖMÄN KOVAA RÄPPII

Masalan oma Cheek, Peer Gynt, pistää pyörät pyörimään. Jos et saanu lippuja Blockfestiin, tänne viel mahtuu. Mut koska vaan voi käydä niin, että liput myydään Tiketistä loppuun minuutissa, toimi siis heti! Sillä vaikka timantit on ikuisia, meillä on esityksiä enää viis jäljellä tämän illan show mukaan lukien. 

3. PELTO 

Pelto on siistein lava ehkä ikinä, nyt meillä on vielä niin päin näyttämö, että koko pelto on siinä ja siten myös iso  osa Masalaa. Ylettömän upean lavasteen lisäksi pelto tarjoaa sateiden jälkeen mahdollisuuden mutakylpyyn, ihan kaupanpäällisenä! Tätä voin kaikkien näyttelijöiden puolesta suositella. Lämpimästi.

4. MIEHIÄ JA NAISIA JA APINAMIES

Miehiä naisina, naisia miehinä, Apinamies. Tartteeko muuta enää sanoa?

5. WE MADE IT

Jotta me ollaan päästy tähän pisteeseen, on tehty sikana duunia ja käytetty tosi paljon aikaa. Seisty kaatosateessa kurkkua myöten mudassa ja helteessä turkiksessa, puvuntakissa ja ties missä. Mut kyl se on sen arvosta, etenkin, jos sä tuut katsomaan.

Esityskausi käynnissä!

Hellekausi, esityskausi mitä näitä nyt on. Kuuma ja välillä sadetta niskaan. Teatteria ja ihania ihmisiä, siinä on tiivistettynä Suomen kesän suola ja kurkkusalaatti samassa. Naurua, kyyneleitä ja tunneskaalaa tarjolla niin katsojille kuin näyttelijöillekin.

On tässä jotain huikeaa ja hullua! Tervetuloa katsomaan!

- Inka Virtanen
Kuvat Joel Tainio

Peer Gyntin äitiä naurattaa

Onko se meidän karaokevuoro?

Mitä Paradice Food grilli pitääkään sisällään?

Ensi-ilta-aamun-paniikki

Mutaa, mutaa, mutaa

Teatteri näyttää siltä kuin joku olisi räjäyttänyt siellä pommin (suora lainaus äidiltäni).

Lista tehtävistä asioista on loputon. Näyttelijät yrittävät kiireen vilkkaa saada roolivaatteensa puhtaiksi ennen ensi-iltaa. Mutaa ei ole puuttunut viimeisemmistä läpimenoista.

Jännittää ja ei pysty nukkumaan. Illalla ja aamulla tulee pyörittyä sängyssä väkkäränä.

Tuottajana mietin onko kaikki hoidettu, mitä vielä pitää hoitaa ja missä mennään.

Tänään on kohtalon hetki. Koko kevät on tähdätty tähän ensi-iltaan. Henkilökohtaisesti olen valmistellut produktiota syyskuusta asti. Pitkä aika ja kaikki kulminoituu yhteen päivään.

NYT MENNÄÄÄN!

- Inka Virtanen, tuottaja
- kuvat Joel Tainio

Pellonvaltausprojekti

Pellonvaltaamisprojektimme etenee ponnahduksella, sillä jälleen on se aika kun joukko teatterilaisia kantaa käsissään roolivaatteiden kirjoa, rakentaa tekniikkaa ja näyttämökuvaa sekä juoksee unohtuneen rekvisiitan perässä. Monet käyvät läpi kohtauksien järjestystä, viimeisempiä annettuja ohjeita ja tekevät vielä viimeiset triplatsekkaukset. Kaikki kunnossa? Ja eikun menoksi, ensimmäinen läpimeno on nimittäin taas täällä ja kaiken keskittymisen lomassa voi aistia pientä jännitystä.

Koskaan ei voi tietää, mitä ensimmäinen läpimeno tuo tullessaan. Palaset loksahtelevat ja kokonaisuus hahmottuu niin ohjaajalle kuin näyttelijöille. Mikä toimii? Mikä ei? Mitä pitää vielä treenata? Sen voi todeta, että treenaamista on edessä vielä paljon ja työthän ovat vasta alkamassa. Ensimmäinen läpimeno on aina hieman rämpimistä mutta jotenkin sitä jaksaa loppuun asti ja lopussa olotilan valtaa se helpottunut fiilis. Huh, selvittiin hengissä!

Ensi-ilta lähestyy ja lähestyy, koputtelee ja kolkuttelee jo aivan nenän edessä. Ei sitä pakoon pääse, vaikka kesispellolla onkin juostu lähes joka suuntaan ja kaikenlaisissa sääolosuhteissa. Peer Gyntin maailma avautuu 27.6 Masalaan ja tuntuu mahtavalta olla osa sitä.

Peer Gynt

Teksti: Katri-Maria
Kuvat Ilkka Saarela

Välähdys tunnelmista - kuukausi ensi-iltaan

Pertti, kaksisilmäinen koira ja Minna pellolla

Pelto! Maaginen vehreyden tuoksu.

Ihana mudassa makaamisen älyttömyys! Kuravaatteet ja aurinkorasva. Nauru.

Katsomorakenteet tuovat varmuutta siihen, että tässä kuukauden päästä istuu yleisö ihailemassa työn tuloksia.

Rakennustalkoot

Iso merkkipaalu on myös lipunmyynnin aukeaminen aamulla 27.5.2015 Tiketissä.

Jännääää!

Tunnelmat - tuottaja Inka Virtanen

Eteenpäin sanoi teatterilainen pellossa

Upea Valitut-triptyykki on loppusuoralla, jos et vielä ole ehtinyt sitä nähdä, kiiruhda lippuja varaamaan! Esityksiä on vielä pari jäljellä, joten vielä ehtii.

Valitut-triptyykin esitysten lomassa ovat myös Peer Gynt-kesäteatterin treenit päässeet täyteen vauhtiin. Peer Gynt on ensimmäinen kesäteatteriprojekti monelle ryhmäni jäsenelle, myös minulle. Viikottaiset harjoitukset alkavat pikku hiljaa olla lähes päivittäisiä, ja ryhmä alkaa hitsaantua yhteen. Kesäteatterin lavalla, pellolla, nähdään paljon vanhoja tuttuja, mutta myös muutama uusikin naama on liittynyt tiimiin, niin näyttämölle kuin kulisseihinkin. Jokaikisen kanssa on jännittävää, kunnia ja etuoikeus työskennellä.

Ryhmämme harjoitukset eivät kuitenkaan ole lähteneet käyntiin täysin ilman ongelmia. Toisaalta milloin teatterissa ikinä? Peltonäyttämömme on isompi kuin vuosikausiin ja tilan hallinta ja täyttäminen on ollut yksi tärkeimmistä harjoituksistamme. Ulkotilaan kuuluvat myös luonnon tuomat hankaluudet. Olemme kohdanneet jos minkälaisia klassisia ongelmia, itikoista kaatosateeseen. Harkitsen lisäksi vakavasti etanabuffeen avaamista, sato nimittäin löytyy kesäteatteripellolta, etenkin sateisten päivien jälkeen: niistä riittäisi annokseen jos toiseenkin.

Tämän projektin takia minä ja muut ryhmäläiset olemme valmiita tarpomaan ja kierimään mudassa, ja etanoissa, väistelemään jumppaajia ja lenkkeilijöitä sekä koiranulkoiluttajia, jotka pellolla voivat yllättää. Saammepa ainakin super-vastustuskyvyn sateessa juoksentelemisesta! Peer Gynt on isoin produktio mihin olen teatteriharrastukseni aikana osallistunut. Se ei ole kuitenkaan kadottanut tee-se-itse-tyyliä ja yhteisöllisyyttä mihin olen Masalassa tottunut ja rakastunut. Hiljalleen eloonheräävät kohtaukset, vähitellen mieleen painuvat vuorosanat ja etenkin ryhmä, ohjaaja ja taustajoukot antavat voimaa painella eteenpäin kuin mummo lumessa. Tervetuloa katsomaan kesäkuussa, mitä olemme saaneet aikaan!

Pellolla huhtikuussa

- Emilia Toivonen

Ensi-illan valitut palat

Koko yön näen vaihtuvia, levottomia unia teatterista. Päivisin olen varmaan kyllästyttänyt kaikki, kun en osaa muusta puhua, ja repliikit soivat päässä. Jännittää, enemmän ja enemmän. Sunnuntai tulee ja kokoonnutaan teatterille hyvissä ajoin. On niin ihana nähdä näitä ihmisiä ja ottaa talo haltuun, taas. Kliseistä, mutta totta, että täällä voi olla kuin kotonaan. Vaikka tunnelma on hermostunut, iloa riittää ja yhteishengen tuntee. Tiedän, etten ole yksin.


Muutaman tunnin suhaamisen jälkeen I need a hero soi. Kollektiivinen pomppiminen antaa kunnon energiaboostit ja siitä se sitten lähteekin. Pian seisomme verhoissa ja kiljumme äänettömästi, kun yleisö toivotetaan tervetulleeksi. Puoli vuottako tätä ollaan harjoiteltu? Ei kyllä tunnu siltä; kymmentuntisetkin treenit ovat kuluneet nopeasti eikä tammikuustakaan ole melkein yhtään aikaa. Vähitellen lavalla jännitys hälvenee ja voi nauttia hyvän yleisön tuomasta mahtavasta fiiliksestä vetää tätä juttua. Näiden ihanien ihmisten tuomasta fiiliksestä vetää tätä juttua. Meidän juttua. Ensi-illan huuma on täällä taas.

Kiitos Maija ja kanssa-valittuni, kiitos kaikki!

- Siiri

Unettomia öitä ja jännitystä - Valitut-näytelmän ensi-illan kuumottelua

Enää muutama päivä, muutamia kymmeniä tunteja ja aivan liikaa minuutteja... Ja näytelmämme pääsee ensi-iltaansa. Yöunet ovat jääneet vähäiselle osin myöhään menneiden harjoitusten takia ja osin taas sen ensi-illan jännityksen takia, joka saa minut pyörimään sängyssäni öisin. Väsymys painaa, mutta aina kun kävelen teatterin ovista sisään unohdan väsymykseni ja innostus harjoituksissa on huipussaan. 

Pikku hiljaa alan tajuta, että ensi-iltammehan on aivan muutaman päivän päästä! Tämä ajatus aiheuttaa minussa samaan aikaan ahdistusta ja polttavan kuumaa innostusta. Tätä on odotettu jo pitkään kovalla innolla ja on ihanaa tietää, että pian sen aika on. Vihdoin tämä odotus päättyy. Kohta esirippu avautuu ja katseet suuntautuvat meihin ja meidän yli puolivuotiseen urakkaamme. On hienoa saada nähdä onko yleisön katseissa ilon ja liikutuksen kyyneleitä vai jotain muuta? Se selviää sunnuntaina 3.5 tasan klo: 19.00 jolloin sydämemme pomppivat kurkussa saakka ja kämmenemme hikoavat enemmän kuin koskaan ennen. Ensi-illan maagisuus voi alkaa.

-Julia

Valitut-triptyykin treenitunnelmia: "Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut"

Kohti uutta manteretta.
Siiri Vilkko ja Roope Penttilä.

Kohta se ensi-illan aika vihdoinkin koittaa! Paljon ollaankin treenattu, pohdiskeltu ja kokeiltu ja kovan työmme tulos alkaakin selvästi näkyä treeneissämme. On ihana huomata kuinka palaset alkavat loksahdella paikoilleen ja näytelmämme alkaa ollaa viimeistä hiontaa vaille valmis. Vaikka treenaammekin keskittyneesti ja täysillä on treeneissä silti kivan rento ja mukava tunnelma. Tauoilla läppä lentää ja kahvi maistuu. Välillä ollaan treenattu melko myöhäänkin ja yöunet ovat jäneet hieman vähäisemmiksi, mutta kyllä se on sen arvoista. Valitut-näytelmämme ensi-ilta on jo parin viikon päästä ja jännitys tiivistyy.

Itseäni ainakin jännittää, mutta jännityksen kumoaa innostus jota koen ensi-iltaa kohtaan. On upeaa päästä vihdoin esittämään tuotoksemme yleisölle. On ollut ihanaa saada tutustua mahtaviin uusiin teatteri-ihmisiin ja ryhmästämme on muodostunut mielestäni pikemminkin pieni kaveriporukka kuin harrasteryhmä. Hienoa saada tehdä juuri tätä näytelmää, juuri näiden ihmisten kanssa, juuri tässä ihanasssa piskuisessa teatterissamme. On aina ihanaa kävellä teatterin ovista sisään, vaihdella hieman kuulumisia muiden kanssa, juoda kuppi kahvia ja alkaa sitten treenata hyvässä yhteishengessä ja hyvän ohjauksen alaisena.

- Julia

Tytöt odottavat jo innolla näyttämölle pääsyä.
Nuket on tehnyt Heli Kuhlberg.

Vasemmalta: Siiri Vilkko, Roope Penttilä, Vilma Kiikeri,
Nana Timonen ja Roosa Harjula

"Nainen kirkuu niin, että keittäjä alkaa levittää kylällä huhua, että nainen on riivattu." 
Roope  Penttilä ja Siiri Vilkko

Raisa: Lupaatko, että lopetat sen?
Louna: Minä en voi luvata.
Emma Talvitie, Nana Timonen ja Matias Kylliäinen

Kuvat: Julia Virtanen

Rakkaus - ensi-ilta 7.3

Rakkaus-esitys sai viimein ensi-iltansa lauantaina. Tunnelma illan aikana oli lämmin ja riemukas. Suurella myötäylpeydellä sain seurata sitä taituruutta, heittäytymistä ja omistautumista mitä porukasta näyttämöltä huokui. On suuri kunnia olla osana näin hienoa teatteriyhteisöä! 

Alla tunnelmia ensi-illasta. Kirjoittanut Julia, joka pääsee itsekin keväämmällä näyttämölle Valitut-triptyykin tiimoilta. 

-maija

Rakkaus-näytelmän ensi-illan tunteita ja tuoksuja

Valot sammuvat, yleisö hiljenee, jännitys tiivistyy ja pian esitys näyttämöllä alkaa. Keskittymiseni kohdistuu näytelmään ja se kaappaa minut täysin mukaansa. Upeat musiikit, kohtaukset, tarinat ja näyttelijät saavat minut unohtamaan kaiken muun, tuntuu kuin kaikki olisi todellista. Välillä on tippa linssissä ja välillä taas naurattaa, miten taianomaista onkaan tuo näyttämöllä tapahtuva taide. Väliaika alkaa ja olen aivan pyörällä päästäni. Haluaisin jo jatkaa näytelmää. Onneksi tauko ei kestä kauan ja pääsen jälleen syventymään hienoihin tarinoihin rakkaudesta ja siihen littyvästä mustasukkaisuudesta. Vuorossa on Minna Canthin Anna-Liisa näytelmän kohtaus, joka tosisesti nostattaa kyyneleet silmiin. Viimeisenä vielä Suden morsian, joka on taas aivan erilaista maailmaa, tunnelma on taianomainen. Musiikit ja äänitehosteet luovat upean tunnelman ja näyttelijäsuoritukset ovat jälleen henkeä salpaavat. Koko näytelmän kruunaa vielä upea kappale näytelmän lopussa.

Mielestäni kokonaisuudessaan näytelmä oli vaikuttava kooste muutamasta suomalaisesta rakkaustarinasta, mukana oli myös paljon hienoa laulua ja musiikkia. Näytelmä oli hyvin tunteita ja ajatuksia herättävä, mutta pelkästään surullista ja synkkää se ei ollut. Osa kohtauksista on hieman keveämpi ja hauskoja, joten nauraakin sai. Näyttelijäsuoritukset olivat mielestäni ammattitaitoisia ja näytelmä sai minut täysin pauloihinsa, ja oli mielessäni vielä seuraavanakin päivänä. Jos siis haluatte kokea jotain ainutlaatuista ja mieleen painuvaa käykää katsomassa tämä näytelmä. En voi muuta kuin suositella.

- Julia Virtanen

Veri vetää – Ajatuksia Rakkaudesta ja teatterista

Sieltä se uhkaavasti ja viimeinkin lähenee: ensi-ilta. Alle kaksi viikko matkaa hetkeen, jota varten on tehty töitä puoli vuotta. Koko tänä aikana olemme keskustelleet ja pohtineet romanttista rakkautta sen eri muodoissa ja tarkoituksissa. Viime päivinä olen itsekseni miettinyt myös rakkauden oireita ja miten pelottavan lähelle ne osuvat teatteriharrastusta.

Ruoka ei tunnu oikein maistuvan ja alan pikku hiljaa epäillä alkavaa rytmihäiriötä sydämen epälyöntien takia. Onko syynä tunteet, ensi-illan jännittäminen vai tanssiharjoitukset. Öisin ei saa oikein nukuttua, koska ajatukset pyörivät koko ajan rekvisiitoissa, repliikeissä ja rohkeuden puutteessa. Läheisetkin ilmaisevat tyytymättömyytensä, koska vietät kaiken aikasi tuoreen ihastuksesi parissa. Ja kun vihdoin löydät aikaa ystävillesi, et kykene puhumaan mistään muusta, kuin rakkautesi kohteesta ja yrität saada heidät ymmärtämään typeriä sisäpiiri vitsejä.

Rakkauden ja teatteriproduktion ensi huuma on mukaansa tempaavaa, mutta kuherruskuukausi alkaa tosiaan olla ohi. Stressi, unenpuute, matkustaminen kodin, teatterin ja töiden tai koulun välissä, alkavat vähitellen painaa. Ryhmämme nuorimmilla on koulu-uransa isoimmat kokeet edessä ja vanhimpia huolettaa työtuntien vähyys ja vuokran maksu. Miten sovittaa arkielämä suuriin tunteisiin projektia kohtaan? Kärsiikö yhteishenki, kun ryhmäläisten vähemmän hyvät piirteet tulevat esille väsymyksen takia? Työelämään siirtymisen vuoksi teatteriharrastukseeni on tullut muutaman vuoden tauko ja alan pikku hiljaa ajatella, että aika on kullanut muistot menneistä projekteista.

Tällaisia pelkoja nousee mieleeni, kun työnantajan ja kotijoukkojen kärsivällisyys vähitellen loppuu. Mutta tiedän, että pelot ja ahdistus ovat ohi menevää. Kovan työn lopputulos alkaa jo näkyä helpottuneissa läpimenoissa ja toimivissa kohtauksissa. Vaikeudet ja niiden voittaminen myös tuovat ryhmäläiset lähemmäksi toisiaan. Ja aivan kuten rakkaudessakin, veren kuplinta vetää kohti teatteria uudestaan ja uudestaan.

Tervetuloa katsomaan mitä ryhmään ja produktioon rakastuminen on saanut aikaan!

- Emilia Toivonen (kuvat Emilia Toivonen)